Jatkoa Pienet töppöset kirjan ohjeista virkattuihin söpöläisiin, josta jo mainitsinkin aiemmin täällä.
Nämä minun oli aivan pakko toteuttaa, koska ovat aivan hurjan ihanat! Kyseinen ohjehan on myös kirjan kansikuvassa ja yksi ehkä suurin syy miksi kirjan päädyin kirjastosta lainaamaan. En nimittäin oikein ole virkkauskirjojen ystävä. Jotenkin ne ovat usein luotaantyöntävän näköisiä, täynnä mummomaisia ohjeita sekä banaaleja kuvituskuvia. Jo niitä katsellessa tuntuu kuin kohta jo pitäisi etsiä kävelykeppiä ja tarjota sitten ryppyset kädet täristen korttia kirjastontädille. Ja tämä kaikki huolimatta siitä että oikeastaan rakastan moniakin mummomaisia juttuja!
En oikeastaan voi kehua onnistuneeni näissä kovinkaan hyvin. Aloitin molemmat tossut aivan tuhottoman moneen kertaan aivan alusta, koska virkkaus ei vaan meinannut luonnistua. Minulle tuli hävettävän paljon väärinymmärryksiä kirjan superyksinkertaisien ohjeiden kanssa ja jossain vaiheessa vedin aika pitkälle vaan sisulla läpi.
Kun sain toisen tossun valmiiksi, totesin myös toisen olevan aivan päin p**settä ja päädyin purkamaan sen kokonaan vain aloittaakseni alusta. Kuvasta voi huomata että esimerkiksi kerroksien yhdistäminen on mennyt ihan väärin.
Kuitenkin kaikkine virheineen lopputuloksena on suloiset ja ihan toimivat pikkutossukat tulevan ylpeän tädin silmänterälle!
En kyllä malta odottaa, milloin tämä pieni näkee maailmanvalon ja ihastuttaa vanhempiensa lisäksi muutkin ympäriltään.
Koko 0-6kk, lanka Novitan Ipana nyppyyntymätön akryylilanka ja napit taas omasta nappijemmasta.
Tämä kirjoitus minulla on ollut tallennettuna tänne blogin arkistoon valmiina (ja unehtuneena, hups) ja julkaisen tämän nyt tähän väliin ja samalla saan päivitettyä vähän myös muuta tilannetta. Kone on yhä korjaamatta ja olen todennut että vika on luultavasti sen tyyppinen ettei sitä kannata lähteä edes korjaamaan (korjauksen hinta vs. uuden koneen hinta), joten käytän sitä satunnaisesti niin kauan kunnes se lopullisesti kosahtaa. Mahdollisesti siis uusia blogikirjoituksiakin tiedossa!
Mukavaa syksynjatkoa kaikille!
keskiviikko, 12. lokakuu 2016
Töppöset - pikku tauko pakko taukoon.
lauantai, 13. elokuu 2016
Pakkotauko - Läppäri sanoo pärrr ja vuodatus mobiilina ei kiitos. Nähdään instassa: cherrypepper!
torstai, 21. heinäkuu 2016
Shortsikelit
Kesällä pitää olla shortsit! Ainakin jos sellaisia osaa käyttää. Itse olen hurjan nirso shortseista, niiden pitäisi olla aivan täydelliset, jottei minulla olisi epämukava olo. No onneksi voi lapselle ommella kaikenlaisia kivoja shortseja, pitäen mielessä lähinnä sen että ne pysyy lapsen menossa mukana.
Alunperin piirsin kaavat sellaisiin ihonmyötäisiin ja polven yläpuolelle päättyviin trikooshortseihin, jotka olisi kätevä pitää mekon alla, kun tuon lapsen meno on usein sellaista ettei helmat alhaalla pysy. Muokkasin kaavan "lennossa" suoraan kankaalle ja hieman pussimalliset jätskishortsit niistä syntyi.
Ainakin menosta päätellen shortsit onnistuivat ihan hyvin. Kysyin jossain vaiheessa lapselta että puristaako tai junnaako kangas jostain, mutta vastaus oli vain nopea "ei" ennenkuin jatkoi muihin leikkeihin.
Näissä pilkullisissa shorteissa näkyy se alkuperäinen kaava. Tein tämän tyyppisiä shortseja kolmet, kolmesta erilaisesta trikoosta ja nämä pilkulliset onnistuivat parhaiten.
Kaavat omat. Kankaat pussishortseissa kierrätetty puuvilla ja uusi resorikangas, pilkkushorteissa kierrätetty marimekon trikoo.
maanantai, 18. heinäkuu 2016
Paw Patrol
Kuka arvaa mitä meillä fanitetaan?
Ehkä fanitus on turhan voimakas sana, mutta kovan tykkäyksen kohteena kuitenkin on ollut Ryhmä Hau ja sen koirahahmot.
Meillä on aiemmin fanitettu hämähäkkimiestä sekä Frozen hahmoja, mutta olen yleisesti ottaen kokenut varsin hölmöksi maksaa itsensä kipeäksi näiden hahmojen kankaista, kun se innostus laantuu usein kuitenkin varsin pikaisesti. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen, kun annoin naperon valita yhden ikioman kankaan, josta tekisin hänen omien toiveidensa mukaisesti jotakin. Ennen kankaiden tarkastelua lapsi oli täysin sitä mieltä, että vain kissa-aiheinen kangas kelpaisi yhtään mihinkään, mutta kelkka kääntyi sen siliän tien kun ryhmä hau vilahti näytöllä. Sitä siis ja tämä vihreä valikoitui ostoskoriin, sillä se oli II-laatuisena edullisempaa, eikä laatuvirhettä kuitenkaan kankaasta juuri huomaa.
Ja ensimmäinen ompeluskin oli lapsella jo heti tiedossa. Pipo! Se hänen oli saatava. Sanoin kuitenkin että eiköhän tilaamastani 60cm palasta riittäisi muuhunkin, kuin pelkkään pipoon. Ja pienen tuumailun jälkeen lapsi sanoi puseron olevan hyvä. Lisämietinnän jälkeen päädyttiin sitten lyhythihaiseen puseroon.
Kooksi valikoitui 104, joka on reilua mitoitusta, kuten ottobre:n kaavat yleensäkin. Ompelussa ei mitään sen kummempia juttuja tullut vastaan. Tuttuja juttuja.
Tuossa nyt näkyy miten ja millä välineillä olen niitä kokoja vaatteisin leimannut, huonoin lopputuloksin tosin. Pitänee etsiä jokin vielä pysyvämpi väri, jolla saisin leimattua koot pysyvämmin vaatteisiin. Leimat ovat ihan paikallisen s-ryhmän kaupasta askarteluhyllystä löydetystä numero-setistä, jossa on mukana myös perus matematiikassa käytettyjä merkkejä.
Reilu mikä reilu, mutta ei menoa haittaa.
Sitten se pipo!
Käytin tähän Noshin lippapipon ilmaiskaavaa, joka on minusta hurjan kivan näköinen ja varsin helppo tehdäkin. En käyttänyt tämän ompeluun ollenkaan saumuria tällä kertaa, sillä olin juuri onnistunut saamaan siitä yhden langan poikki ja pois asemista. Tämä s:llä alkava ystäväni kun on varsin nirso langoitusjärjestyksestä, eikä minulla ole aina kärsivällisyyttä sen setvimiseen.
Tein sitten tämänkin reiluhkona. En oikein osaa tehdä oikean kokoisia vaatteita, kun sitten tulee semmoinen pelko että ne menee heti pieneksi.
Hyvin tuntuu kelpaavan sekä pipo että pusero. Kangasta jäi vielä pieni tilkku jäljelle, josta voisi jotakin keksiä joskus tulevaisuudessa.
Kaavat Ottobre 3/2013 ja Nosh.fi. Kankaat uusia ja tupsu jämälangoista. Lipassa huopaa.
sunnuntai, 17. heinäkuu 2016
Farkut
Olen ilmeisesti joko unohtanut kuvata nämä housut kokonaan, kadottanut ne kuvat tai sitten ne ovat toisella kameralla josta on johto kaiteissa ja akku tyhjänä. Eli tarjolla on nyt vain tämä yksi pikaisesti otettu kuva, ennenkuin laitoin pöksyt varastolaatikkoon muiden tällähetkellä käyttäjäänsä odottavien vaatteiden kanssa.
Ompelin nämä pienet farkut omista vanhoista mammafarkuistani, jotka repesivät niin pahasti ja hankalasta kohdasta, etten niitä enää viitsinyt korjata kun eivät kuitenkaan olisi käyttöön olleet tulossa.
Lainasin kirjastosta useamman vanhemman Ottobre:n lehden ja otin sieltä tämän kaavan talteen, enkä enää edes muista mikä kaava tai mistä lehdestä, mutta jostain sieltä nämä löytynee. Vyötärökuminauha on omasta mielestäni ohjeen mukaisesti turhan löysä, mutta se voi johtua siitäkin, että olen tottunut sirokokoisen lapsen kanssa eläessäni todella kapeisiin ja tiukkavyötäröisiin housuihin.
Pitäisi panostaa enemmän kierrätysjuttuihin, kun on tullut aika paljon ommeltua uusista kankaista viimeaikoina.
Koko 62. Farkut kierrätettyä. Resori uutta kangasta.