Taidan

Töppöset - pikku tauko pakko taukoon.

2016-10-12T12:21:00+03:00

Jatkoa Pienet töppöset kirjan ohjeista virkattuihin söpöläisiin, josta jo mainitsinkin aiemmin täällä.

Nämä minun oli aivan pakko toteuttaa, koska ovat aivan hurjan ihanat! Kyseinen ohjehan on myös kirjan kansikuvassa ja yksi ehkä suurin syy miksi kirjan päädyin kirjastosta lainaamaan. En nimittäin oikein ole virkkauskirjojen ystävä. Jotenkin ne ovat usein luotaantyöntävän näköisiä, täynnä mummomaisia ohjeita sekä banaaleja kuvituskuvia. Jo niitä katsellessa tuntuu kuin kohta jo pitäisi etsiä kävelykeppiä ja tarjota sitten ryppyset kädet täristen korttia kirjastontädille. Ja tämä kaikki huolimatta siitä että oikeastaan rakastan moniakin mummomaisia juttuja!

En oikeastaan voi kehua onnistuneeni näissä kovinkaan hyvin. Aloitin molemmat tossut aivan tuhottoman moneen kertaan aivan alusta, koska virkkaus ei vaan meinannut luonnistua. Minulle tuli hävettävän paljon väärinymmärryksiä kirjan superyksinkertaisien ohjeiden kanssa ja jossain vaiheessa vedin aika pitkälle vaan sisulla läpi.

Kun sain toisen tossun valmiiksi, totesin myös toisen olevan aivan päin p**settä ja päädyin purkamaan sen kokonaan vain aloittaakseni alusta. Kuvasta voi huomata että esimerkiksi kerroksien yhdistäminen on mennyt ihan väärin.

Kuitenkin kaikkine virheineen lopputuloksena on suloiset ja ihan toimivat pikkutossukat tulevan ylpeän tädin silmänterälle!
En kyllä malta odottaa, milloin tämä pieni näkee maailmanvalon ja ihastuttaa vanhempiensa lisäksi muutkin ympäriltään.

Koko 0-6kk, lanka Novitan Ipana nyppyyntymätön akryylilanka ja napit taas omasta nappijemmasta.

Tämä kirjoitus minulla on ollut tallennettuna tänne blogin arkistoon valmiina (ja unehtuneena, hups) ja julkaisen tämän nyt tähän väliin ja samalla saan päivitettyä vähän myös muuta tilannetta. Kone on yhä korjaamatta ja olen todennut että vika on luultavasti sen tyyppinen ettei sitä kannata lähteä edes korjaamaan (korjauksen hinta vs. uuden koneen hinta), joten käytän sitä satunnaisesti niin kauan kunnes se lopullisesti kosahtaa. Mahdollisesti siis uusia blogikirjoituksiakin tiedossa!

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

Pakkotauko - Läppäri sanoo pärrr ja vuodatus mobiilina ei kiitos. Nähdään instassa: cherrypepper!

2016-08-13T19:23:00+03:00

Shortsikelit

2016-07-21T23:08:56+03:00

Kesällä pitää olla shortsit! Ainakin jos sellaisia osaa käyttää. Itse olen hurjan nirso shortseista, niiden pitäisi olla aivan täydelliset, jottei minulla olisi epämukava olo. No onneksi voi lapselle ommella kaikenlaisia kivoja shortseja, pitäen mielessä lähinnä sen että ne pysyy lapsen menossa mukana.

Alunperin piirsin kaavat sellaisiin ihonmyötäisiin ja polven yläpuolelle päättyviin trikooshortseihin, jotka olisi kätevä pitää mekon alla, kun tuon lapsen meno on usein sellaista ettei helmat alhaalla pysy. Muokkasin kaavan "lennossa" suoraan kankaalle ja hieman pussimalliset jätskishortsit niistä syntyi.

Ainakin menosta päätellen shortsit onnistuivat ihan hyvin. Kysyin jossain vaiheessa lapselta että puristaako tai junnaako kangas jostain, mutta vastaus oli vain nopea "ei" ennenkuin jatkoi muihin leikkeihin.

Näissä pilkullisissa shorteissa näkyy se alkuperäinen kaava. Tein tämän tyyppisiä shortseja kolmet, kolmesta erilaisesta trikoosta ja nämä pilkulliset onnistuivat parhaiten.

Kaavat omat. Kankaat pussishortseissa kierrätetty puuvilla ja uusi resorikangas, pilkkushorteissa kierrätetty marimekon trikoo.

Paw Patrol

2016-07-18T10:02:00+03:00

Kuka arvaa mitä meillä fanitetaan?
Ehkä fanitus on turhan voimakas sana, mutta kovan tykkäyksen kohteena kuitenkin on ollut Ryhmä Hau ja sen koirahahmot.

Meillä on aiemmin fanitettu hämähäkkimiestä sekä Frozen hahmoja, mutta olen yleisesti ottaen kokenut varsin hölmöksi maksaa itsensä kipeäksi näiden hahmojen kankaista, kun se innostus laantuu usein kuitenkin varsin pikaisesti. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen, kun annoin naperon valita yhden ikioman kankaan, josta tekisin hänen omien toiveidensa mukaisesti jotakin. Ennen kankaiden tarkastelua lapsi oli täysin sitä mieltä, että vain kissa-aiheinen kangas kelpaisi yhtään mihinkään, mutta kelkka kääntyi sen siliän tien kun ryhmä hau vilahti näytöllä. Sitä siis ja tämä vihreä valikoitui ostoskoriin, sillä se oli II-laatuisena edullisempaa, eikä laatuvirhettä kuitenkaan kankaasta juuri huomaa.

Ja ensimmäinen ompeluskin oli lapsella jo heti tiedossa. Pipo! Se hänen oli saatava. Sanoin kuitenkin että eiköhän tilaamastani 60cm palasta riittäisi muuhunkin, kuin pelkkään pipoon. Ja pienen tuumailun jälkeen lapsi sanoi puseron olevan hyvä. Lisämietinnän jälkeen päädyttiin sitten lyhythihaiseen puseroon.

Kooksi valikoitui 104, joka on reilua mitoitusta, kuten ottobre:n kaavat yleensäkin. Ompelussa ei mitään sen kummempia juttuja tullut vastaan. Tuttuja juttuja.

Tuossa nyt näkyy miten ja millä välineillä olen niitä kokoja vaatteisin leimannut, huonoin lopputuloksin tosin. Pitänee etsiä jokin vielä pysyvämpi väri, jolla saisin leimattua koot pysyvämmin vaatteisiin. Leimat ovat ihan paikallisen s-ryhmän kaupasta askarteluhyllystä löydetystä numero-setistä, jossa on mukana myös perus matematiikassa käytettyjä merkkejä.

Reilu mikä reilu, mutta ei menoa haittaa.

Sitten se pipo!
Käytin tähän Noshin lippapipon ilmaiskaavaa, joka on minusta hurjan kivan näköinen ja varsin helppo tehdäkin. En käyttänyt tämän ompeluun ollenkaan saumuria tällä kertaa, sillä olin juuri onnistunut saamaan siitä yhden langan poikki ja pois asemista. Tämä s:llä alkava ystäväni kun on varsin nirso langoitusjärjestyksestä, eikä minulla ole aina kärsivällisyyttä sen setvimiseen.

Tein sitten tämänkin reiluhkona. En oikein osaa tehdä oikean kokoisia vaatteita, kun sitten tulee semmoinen pelko että ne menee heti pieneksi.

Hyvin tuntuu kelpaavan sekä pipo että pusero. Kangasta jäi vielä pieni tilkku jäljelle, josta voisi jotakin keksiä joskus tulevaisuudessa.

Kaavat Ottobre 3/2013 ja Nosh.fi. Kankaat uusia ja tupsu jämälangoista. Lipassa huopaa.

Farkut

2016-07-17T10:00:00+03:00

Olen ilmeisesti joko unohtanut kuvata nämä housut kokonaan, kadottanut ne kuvat tai sitten ne ovat toisella kameralla josta on johto kaiteissa ja akku tyhjänä. Eli tarjolla on nyt vain tämä yksi pikaisesti otettu kuva, ennenkuin laitoin pöksyt varastolaatikkoon muiden tällähetkellä käyttäjäänsä odottavien vaatteiden kanssa.

Ompelin nämä pienet farkut omista vanhoista mammafarkuistani, jotka repesivät niin pahasti ja hankalasta kohdasta, etten niitä enää viitsinyt korjata kun eivät kuitenkaan olisi käyttöön olleet tulossa.

Lainasin kirjastosta useamman vanhemman Ottobre:n lehden ja otin sieltä tämän kaavan talteen, enkä enää edes muista mikä kaava tai mistä lehdestä, mutta jostain sieltä nämä löytynee. Vyötärökuminauha on omasta mielestäni ohjeen mukaisesti turhan löysä, mutta se voi johtua siitäkin, että olen tottunut sirokokoisen lapsen kanssa eläessäni todella kapeisiin ja tiukkavyötäröisiin housuihin.

Pitäisi panostaa enemmän kierrätysjuttuihin, kun on tullut aika paljon ommeltua uusista kankaista viimeaikoina.

Koko 62. Farkut kierrätettyä. Resori uutta kangasta.

Mekkoa ja mattojenpesua.

2016-07-16T10:00:00+03:00

Antaapa kuvien puhua puolestaan.

Kaavana Mekkotehtaan Maret muokattuna. Kankaat osin kierrätetty pussilakanasta sekä verhoista ja osin uutta kangasta. Napit kierrätettyjä. Koko 98/104 (erittäin reilu meidän naperolle).

Ruokalappuset

2016-07-15T10:25:00+03:00

Tuli joskus bongattua erään sekatavaramyymälän vahakangasjämälaarista aika kiva pala edullisesti ja ostin sen sen kummempia ajattelematta. Lapsiperheessä kun vahakankaille on monellakin tapaa hyötykäyttöä, niin näitä on hyvä pitää kaapin pohjalla varalla.

Olen usein törmännyt netissä samoillessani muiden vahakankaasta tekemiin ruokalappuihin ja halusin nyt kokeilla sellaista itse. Ensimmäisenä piirsin kaavan itse, ilman sen kummempaa mallia ja sitten leikkasin yhden ns. kokeilukappleen vahakankaasta, jota sain sovitettua naperon kaulaan koska pelkäsin kaula-aukon jääneen liian pieneksi.

Kaula-aukko näytti aivan sopivalta, joten hommat sai jatkua. Kaavailin sekä leikkailin vielä palan taskua varten, jonka jälkeen sain sitten tehtailtua palaset valmiiksi viiteen muuhun ruokalappuun.

Taitoin taskut ja ompelin niihin kahdet suoraompeleet vierekkäin ns. suuaukon luokse. Monet ompelee näihin myös kanttauksia, mutta itse ajattelisin nämä helpommin puhdistettavaksi ilman.

Seuraavaksi ompelin tietenkin taskut kiinni lappuihin. Tässä täytyi olla tarkkana ettei taskut menneet ainakaan liian vinoon.

Reunat jäivät jonkin verran epätasaisiksi joten siistin ne saksilla.

Sitten tulikin tenkkapoo. Minulla oli valmiina tuollaisia puuvillaluiroja, jostain aiemmasta projektista jäljellä ja koska en ollut koskaan aiemmin ommellut puuvillakantteja, en tietenkään tajunnut että niiden pitäisi olla leikattu täysvinoon jolla niihin saa tarvittavaa joustoa...

... mutta se tuli huomattua aika pian! Väenvängällä yritin yhtä noista kangasluiruista asettaa ja ommella ruokalapun reunoihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Siis ainakaan mitään nättiä.

Tässä vaiheessa siirsin ruokalaput odottamaan parempia päiviä, kunnes hoksasin vinokantin tekniikan.

No johan alkoi onnistua!

Leikkasin testikanttia tuollaisesta pinkistä puuvillasta ja sitä tuli sitten niin paljon, että kanttasin sillä kaikki jäljellä olevat ruokalaput. Jäi sitä vielä ylikin! En ole vielä päättänyt että purkaisinko sen yhden epäonnistuneen ruokalapun kantit vai leikkaisinko ne kylmänviileästi pois ja ompelisin sitten uudet.

Lopuksi vielä tämä hieman ylivalottunut kuva, josta ehkä jotenkin näkee nepparit jotka laitoin kiinnitykseksi. Näihinhän voisi käyttää tarraakin.

Tämä oli ihan mukavan simppeliä ompelua, vaikka nuo kantit aiheuttivatkin päänvaivaa aluksi. Tuli myös ommeltua harvinaisen suoraa ommelta noihin taskuihin! Haha!

Oma kaava. Vahakankaat uusia. Puuvillakangas mummilta saatua.

Melkein koala.

2016-07-14T10:00:00+03:00

Seuraavana vuorossa onkin varsin pirteän väriset potkuhaalarit.

Potkuhaalareihin käyttämäni kangas on sellainen etten oikein tiedä pidänkö siitä tosi paljon, vai inhoanko sitä vähäsen. Kankaana sitä on jotenkin vaikea nähdä järkevänä osana mitään valmista tekelettä, mutta sitten kun sen leikkaa ja näkee ns. muotissaan, niin se onkin ihan kiva. Jopa tosi kiva!

Pääsin myös harjoittelemaan taskun ompelua lisää ja tähän olen tosi tyytyväinen jo. Ohjeessa tasku leikattiin mielestäni jotenkin eri tavalla, mutta itse siis leikkasin taskun kaksinkertaisesta kankaasta taitteelta, jotta se olisi tavallaan jämäkämpi.

Loppullinen versio ei nyt ole aivan samanlainen kuin alkuperäisessä kaavassaan. Päädyin jättämään neppariaukon haaroista pois ja lisäämään olkasaumoihin jonkun verran pituutta, jotta sain niihin lisättyä nepparit. Toteutus ei tietenkään mennyt ihan niinkuin strömsöössä, mutta ihan tarpeeksi sinnepäin. Kävi myös yksi nepparikämmi, kun laitoin vahingossa kaksi uros nepparia vastakkain... No onneksi se oli korjattavissa pihdeillä ja uudella nepparipuolikkaalla!

Painoin ja silitin näihin tuon kokonumeronkin, mutta valitettavasti totesin toisesta vaatteesta, ettei nämä kestä edes silityksen jälkeen pesukonepesua, vaikka kynän kotelossa luvattiinkin pysyminen 60-asteen pesuihin asti.

Kaava OB 1/2016 Koala. Koko 56. Kankaat uusia.

Minttua ja prinsessoita.

2016-07-13T18:29:56+03:00

Pyörittelin useamman vuoden ajan hauskaa collegekankaan palasta jossa prinssit ja prinsessat sun muut seikkailee varsin hempeissä tunnelmissa. Ongelmana on ollut se, etten juurikaan pidä vaaleanpunaisesta vaatteissa, joten tavallaan yhtäaikaa pidin ja karsastin tätä kangasta. Laitoin kankaan talteen odottelemaan sopivampaa hetkeä.

Nyt useamman vuoden muhimisen jälkeen keksin viimein että kangashan olisi aivan hurjan suloinen pieni huppari. Määränsä puolesta siitä ei nimittäin kovin suurta olisi voinut tehdäkkään. Ja kumppanikseen sen täytyi saada myös pienet housut.

Pakko mainita, että on muuten vaikea löytää oikeanlainen mintun sävy. Minulla oli hankinnan alla resoreita, sillä omat varastoni olivat varsin suppeat ja hupenemassa muutenkin, joten päätin samalla tilata palan mintun sävyistä joustocollegea sekä resoria. Joustocollege oli jotakuinkin oikeaa sävyä, tai ainakin riittävän lähellä sitä, mutta resori sen sijaan oli niin monta astetta vaaleampaa, ettei se soveltunut suunnitelmiini ollenkaan. Onneksi tilasin myös jaden sävyistä resoria, joka mielestäni mätsäsi kaikkien kankaiden kesken paremmin.

Vyötäröresoria ommellessa ajattelin ommella mukaan myös pienen palan puserossa käytämääni collgekangasta, johon saisin kirjoitettua/painettua kokonumeron.

Olen karsastanut taskujen ompelua, koska jostain syystä olen kokenut ne hankaliksi, mutta tällä kerralla päätin päästä "pelostani" yli ja ommella ohjeenmukaisen taskun puseron etuosaan. Eihän se ihan täydellisesti onnistunut, mutta mielestäni kuitenkin ihan hyvä.

Aika suloinen setti tuli kyllä tehtyä, se täytyy myöntää!

Kaavat: Yläosa OB 3/2013 ja alaosa OB 1/2016. Kankaat uusia. Koot 56 ja 50.

Another pair of soakers

2016-07-09T22:36:23+03:00

Aiemmista villiksistä jäljelle jääneestä villapaidan jämästä minulla oli tarkoituksena tehdä kestovaipalle villakuori, mutta suurinkin palanen niistä oli himpun verran liian pieni pienimpäänkin kaavaan. Päätin sitten tehdä vielä yhdet villikset tuolla samalla yksinkertaisella kaavalla ja tällä kertaa S-koossa.

Tässä näkyy tarvittavat kankaat valmiiksi leikattuna. Hyödynsin jalanteille villapuseron alahelmaa, jossa on tuota raidoitusta, että sain hieman elävyyttä lopullisiin pöksyihin.

Päätin koettaa ommella näihin mukaan myös tuollaisen omatekemän kokolapun mukaan ja ainoa varsinainen moka siihen tuli siitä että kirjoitin koon lappuseen ennen ompelua sekä liian ylös ja näin ollen osa merkinnästä jäi ompeleen alle.

Saumurilla nämä surautti kyllä nopeasti ja S-koossa jalanteiden ompelukin oli hieman helpompaa, kuin niissä aiemmissa kokoluokissa!

Jos villahousuja kaipaa, eikä osaa/halua neuloa niin tämä kaava on kyllä huippu. Olen miettinyt sitäkin että jos näihin tekisi pidemmät lahkeet, niin sillä voisi kätevästi vähentää ohivuotojen riskiäkin ehkäpä... No tiedä häntä! Ei ole testivauvaa, heh.

Mukavaa viikonloppua!